Vaikuttaa siltä kuin nuo kaikki otsikossa mainitut olisivat jotenkin kytköksissä toisiinsa. Ja se on mitä ilmeisintä että ovat. Valtapuolueet eivät uskalla olla eri mieltä enää kauppaketjujen kanssa, koska niiden antama tuki heille on järisyttävän suuri. Itseasiassa suuri valtapolitiikka perustuu mm. tuohon kauppa- ja tuotantoketjujen sanelemaan politiikkaan. Ja vaikuttaa siltä, että ‘kenen leipää syöt sen lauluja laulat’, ja tämä on kahdensuuntaista toimintaa. Se siis on totta aivan kirjaimellisesti ja varmaan EU:n rajojen sisällä kaikkialla. Kauppaketjut myös heittävät ruokaa valtavasti kaatopaikoille, joten ei voi olla kovin hyvästä systeemistä kysymys. Miten asioita pitäisi hoitaa, että me emme olisi riippuvaisia kauppaketjujen sanelemasta politiikasta. Asia on hyvin yksinkertainen. Me kansalaiset saamme päätöksentekovallan siihen, mitä me syömme, ja mitä ruoka pitää maksaa.
Vaikuttaa siltä että sitten kun tulot joitakin pienenevät, suuri politiikka vähät välittää siitä, miten ihmiset ruokansa saavat. Jos valittaa sitä, että ruokaa ei ole varaa enää ostaa, suuri politiikka sanoo, että ‘mitä se meille kuuluu, se on sinun asiasi miten tulet toimeen, meillä ovat nämä systeemit, ja niissä on pitäydyttävä’. Tämän jälkeen ei ole asiaa ruokakauppaan, on vaan tie leipäjonoon, ja se on todella väärin. Tähän on tultava muutos.
Suomessakin heitetään ruokaa roskiin vuosittain miljoonia kiloja. Kysymys on aivan hirvittävästä tragediasta. Tämä ruoan poisheittäminen on suoraan verrannollinen kauppaketjujen liiketoimintaan, mitä mm. suuret poliittiset puolueet ohjaavat ja palvelevat. Missä järki on?
Merkinnät RSS-syötteenä