Asia on suuri ongelma, mutta kiinnitetäänkö ongelmaan mitään tai kovin suurta huomiota. Itse ajattelen, että ei kiinnitetä, ja niinpä ongelmasta on puhuttava aina vaan ja aina niin kauan kunnes jotakin käännettä tapahtuu ihmisten kohtelussa työpaikoilla. Olen itse omakohtaisesti kokenut työpaikkakiusaamisen ja sen myötä henkisen, ja jopa fyysisen väkivallan työpaikalla, ja joka tapahtumaketju on minulla traumana lopun elämäni. Mutta vain niin kauan.
Ja aina siitä hetkestä saakka, kun jouduin sitten lähtemään kenenkään minua auttamatta tai puuttumatta (mm. ammattiliittoni) asiaan, olen hyvitystä yrittänyt saada. En ole onnistunut siinä. Pohdin, että mikä oikein on ongelma tässä? Pohdin sitä, että pelko siitä, että itse joutuu samaan käsittelyyn oli työtovereilla varmaan niin suuri, vaikka he näyttivät olevan täysillä mukana kun työtoveri sai olla julman toiminnan kohteena. Onko pelko niin suuri, ja sekö lamauttaa olematta auttamatta? Minua siis painostivat esimiehet sekä työtoverit. Ketään heistä en muistele hyvällä nyt tänään edelleenkään.
Minun tapaukseni tapahtui Suomen sisäasianministeriön laitoksessa, poliisissa, ja tällä hetkellä ministeriön poliisi-osasto edelleen jättää käsittelemättä asiani, ja senhän me kaikki tiedämme, kenen hallussa Suomen poliisiasiat ovat. Olen 20 vuotta yrittänyt saada oikeutta monien virastojen kautta, mutta hyvitystä ei minulle kuulu eikä näy. Myös Suomen eduskunnan oikeusasiamies on saanut lukusia viestejäni, ja se nyt ainakin on se paikka, missä asia pitäisi jotenkin käsitellä. No ei ole käsitelty.
Poliisi voi olla siis se paikka, missä ihmistä saa lyödä? Onkohan jossakin muussakin virastossa meininki sellainen, että kaikki eivät ansaitse tulla hyvin kohdelluiksi. Onko mm. Suomen armeija? Jotain viitteitä siihen suuntaan olen tänäänkin iltapäivälehdistä lukenut.
Eduskunnassa tulen pitämään huolta siitä, että Suomen kansalaisia kohdellaan niin kuin asiaan kuuluu. Kunnioitetaan ihmisarvoa, ihmisoikeuksia, kunnioitetaan ihmisen mielipide-ilmaisu-oikeutta, ja kaiken kaikkiaan kunnioitetaan sitä asiaa, että kukaan ei ole toista parempi missään asiassa, kukaan ei saa lyödä ketään, ja jos lyö, siitä tulee sanktio. Vakaasti näin olen päättänyt.