Omaehtoisesti muutokseen

Seuraavan hallituksen tavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Miten se onnistuu, onkin suuri kysymys varmaan. Itse seuraan huolestuneena sitä, että nuoria työttömiä ihmisiä on jo aivan liikaa, ja kai siihen on jokin aivan erityinen syy olemassa. Syrjäytyminen on kyllä työttömyydessä melko helppoa.
Iltalehden vaalikoneeseen laitoin ehdotuksen siitä, että voisiko opiskelu olla palkkatyötä? Minusta se voisi olla. Saahan armeijassakin palkkaa, niin miksei opiskelusta, mutta paljon enemmän täytyy olla, siis kuin asevelvollisuudesta saa palkkaa. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että nyky-vanhemmat ovat tavallaan ohjanneet  lapsiaaan mm. koti-elämässä niin, että jopa roskapussin viemisestä   pitää saada korvaus. Sitä ei voi tehdä siis ilman korvausta. Tämän ovat tehneet siis lasten ja nuorten omat vanhemmat, pulinat pois että nuori itse?  Vai mikä sen tekee, siitä olisi saatava sitten jotain faktaa, että miten asiat perheissä ovatkaan.
Peruskoulun jälkeen nuorten elämä voi olla siten kaiken aikaa nousua varsinaiseen työelämään kannustettuna kaiken aikaa. Minusta ei mikään hullumpi idea. Vastikkeeton työmarkkinatuki tai  toimeentulo-tulo eivät kannusta ainakaan kaikkia, joten seuraava hallitus alkaa sitten vaan työhön, muu ei auta. Tuskin Suomen talous romahtaa siihen, että kannustetaan työn tekemiseen.
Minulla herää kysymyksiä aina, kun seuraan eduskunnan kyselytunteja tai välikysymyskeskustelua ym. eduskunnan toimintaa, että miten hidasta se toiminta byrokraattisuudellaan voikaan olla. Yksi vaalikausi ei siis riitä jonkin ongelman purkamiseen  tai  parantamiseen, niin kuinka kauan pitää aikaa olla?  Enemmän varmaan on kysymys vastavoimien rajusta temmellyksestä, ja silloinhan se päätöksenteko pitää olla lähempänä ihmistä. Lähempänä meitä jokaista. Nuorten kohdalla todella lähellä.
Allianssi kuitenkin tarkastelee asioita hyvin, ja toivotaan että onnistuvat.